Tipuset (Birdies)

Avainsanat

Kitten Mohair, Novita Nalle, Sandness Garn, Säärystimet, Tipu

Lanka: Sukkalankaa (Novita Nalle), Mohair lankaa ( Sandness garn Kitten mohair)

Puikot: 3.5mm

Yarn: Sock yarn (Novita nalle),  Mohair yarn (Sandness garn Kitten mohair)

Needles: DP US 4

Luo 68s. (17 jokaiselle puikolle)

3 kerrosta aina oikein

1 kerros nurin

3 kerrosta 2o, 2n joustinneuletta

1 kerros 2o,2n joustinta samalla mukaan poimien luodut silmukat

10 kerrosta 2o, 2n joustinneuletta

3 kerrosta ainaoikein

vaihda vaaleampaan lankaan

5 kerrosta ainaoikein

aloita kuvio

CO 68s. (17sts on every needle)

3 rounds stockinette

1 round Purl all stitches

3 rounds 2 k, 2 p Rib

1 round 2 k, 2 p Rib while picking up the cast on stitches

10 rounds 2 k, 2 p Rib

3 rounds Stockinette stitch

Change yarn to Mohair

5 Rounds Stockinette stitch

Start the chart

1. ja 3. puikko, 1st and 3rd needle

2. ja 4. puikko, 2nd and 4th needle

Neulo kuvion jalkeen vielä 5 kerrosta ainaoikein vaaleammalla langalla ja vaihda lanka.

3 kerrosta ainaoikein tummemmalla langalla

6 kerrosta 2o, 2n joustinneuletta

3 kerrosta ainaoikein

värin vaihto

5 kerrosta aina oikein

kuvio

voit tällä kertaa vaihtaa kuvioiden paikkaa niin että  1. ja 3. puikon tiput neulotaan 2. ja 4. puikolle ja toisinpäin

5 kerrosta ainaoikein

värin vaihto tummempaan

3 kerrosta ainaoikein

10 kerrosta 2o, 2n joustinneuletta

päätä joustavasti.

After the chart, Knit 5 rounds Stockinette and then change yarn back to sock yarn

3 rounds stockinette

6 rounds 2 k, 2 p Rib

3 rounds stockinette

Change back to mohair yarn

5 rounds stockinette

Start the chart

This time you can make the 1st and 3rd needle chart on 2nd and 4th needle, and other way round

5 rounds stockinette

Change yarn

3 rounds stockinette

10 rounds 2 k, 2 p Rib

Bind of loosely

Ei muuta kun jalkaan ja baanalle. Pahoittelen ohjeen amatöörimäistä ilmettä. Amatöörejä tässä ollaankin Mohair langan ollessa hieman ohuempaa voi neulonta olla vaivalloista, mutta lopputulos on superlämmin.

-AnnaSaskia

Hiljaisuus

Avainsanat

Arne & Carlos, joulupallot, Kyllikki Mitronen, neulonta, Novita, Novita Nalle, Palmikko, Sukkasillaan

Hiljaisuutta, sitä on riittänyt, ainakin täällä blogin puolella. Tarkoituksella en ole jättänyt kirjoittamatta. Ennemminkin olen vain ajautunut sellaiseen aikasilmukkaan, ettei blogin päivittäminen ole ollut siinä, niin sanotusti, samalla langalla. Mutta aivan mahtavaa on ollut että lukijoita on kuitenkin riittänyt joka päivälle, välillä muutama enemmän ja välillä muutama vielä lisää. Kiitos Äiti!

Viimeksi höpöttelin niistä säärystimistä, ja nyt ne ovatkin valmiit ja oikealla omistajallaan. Kun aloin pohtia ohjetta niihin, niin yht’äkkiä tajusin: EN osaa!! Niin helpolta ohjeen väsääminen vaikuttaa, mutta ei, ei se sitä ole. Mutta ei hätää, uskaltaisin väittää että tärkein kohta säärystimissäni on kuvio, joten saatte suurpiirteisen ohjeen itse säärystimiin ja sitten kuvat kuvioihin. En myöskään yhtään ymmärrä minkälaisella ohjelmalla saisi piirrettyä niistä kuvioista siistit chartit, jotka sitten vain liittäisi tänne, joten piirsin kuviot paperille ja otin niistä kuvat.

Teaser

Tämän jälkeen en lupaile mitään ohjeita ennenkuin olen opetellut sellaisia tekemään. Hehheh.

Noh. Vaikka täällä puolella onkin ollut hiljaista, ei neulonta osastolla ole ollut sellaista ollenkaan. Joulu lähestyy ja joululahjojen teko on pahasti jäljessä aikataulusta. Missä niitä tonttuja nyt on kun niitä tarvitaan.

Itselle tekaisin mahtavat sukat, jotka todella tulivat tarpeeseen. Vauhdilla valmistuivat, varmaan neljässä päivässä.

Palmikkosaumasukat

Ohje löytyi Kyllikki Mitrosen kirjasta Sukkasillaan. Näissä menee pohkeessa palmikko. On ihanat ja istuu hyvin. Näitä tulee varmasti lisää. Lanka oli Novitan Nallea ja puikot oli 2,5. Kärkeen jouduin tekemään muutoksia, sillä jalkani on kovin kapea, mutta hyvät tuli.

Eräänä päivänä kälyni lähetti minulle tekstiviestitilauksen säärystimistä pienelle silmäterälleni. Toivomus oli että väri saisi olla joko beige, harmaa tai norsunluun valkoinen. Muuten sain vapaat kädet. En osannut päättää tein siis kahdet. Eihän noita muutenkaan koskaan liikaa ole.

Huomasin että näihin voi upottaa koko ideavarastonsa ja lankavaraston jämäosaston myös. Leikkipuistossa oltiin kuulemma niin ihastuneita näihin, että mistäs sitä tietää jos vaikka kohta täällä sauhuaa pienten säärystimien tehdas.

Koska suurin osa tekeleistäni on joululahjoja, en vielä niitä julkisesti viitsi esitellä, joten niistä vähän myöhemmin lisää.

Arnen & Carloksen joulupalloja alkaa pian myös valmistua. Olin aivan surkea kun kuulin heidän vierailustaan Kampin Suomalaisessa, enhän minä sinne ehtinyt. Lohdutuksena olen kuitenkin päässyt hiplailemaan kirjaston omistamaa kappaletta Joulupalloista.

AH! Sitten vielä tämä juttu! Sain polkupyörän. Ihan aidon oikean Tunturi Luxuksen. Pari viikkoa sitten huomasin Lappeenrannan keskustassa pyörän, jonka tangossa roikkui kyltti. Kyltissä luki: ” Saat ottaa tämän pyörän omaksesi. Takakumi on rikki.” Juuri sillä hetkellä olin matkalla toiseen suuntaan ja hiukan harmissani jätin pyörän aloilleen. Myöhemmin illalla huomasin että pyörä oli edelleen paikoillaan, mutta koska olin taas matkalla muualle kuin kotiin, niin jätin sen oman onnensa nojaan. Kuitenkin paljon myöhemmin kulkiessani taas pyörän ohi, nappasin sen mukaan. Olin ikionnellinen, ja olen vieläkin. Pienellä puunauksella sain sen loistamaan ja vaikka se vähän nitisee ja natisee, niin on se oikein oiva peli. Oma pyöräni varastettiin kaksi vuotta sitten, joten tämä kaunotar tuli tarpeeseen.

Olen ikuisesti kiitollinen tuolle tuntemattomalle pyörän lahjoittajalle ja varmasti tulen jatkamaan tämmöistä “perinnettä” minäkin. Tänään hyvänä tekona ostin partiolaisten joulukalenterin. Ihan vain siitä syystä, että kun törmäsin pariin otteeseen käytävässä niitä myyvään poikaan, niin huomasin että hän taisi olla niin ujo ettei uskaltanut kenenkään ovikelloa soittaa. Reipas pikku partiolainen.

-AnnaSaskia

Artikkelissa nähdyt langat:

Novita Nalle

..ja ohjeet:

Kyllikki Mitronen: Sukkasillaan (polvisukka letti pohkeessa)

Taustalla soi:

Tingsek: koko tuotanto

Helsingin viemää

Keskiviikoksi napsahti koulun “luokkaretki” Helsinkiin automaatiomessuille. Koska lukujärjestysten laatija on ollut minun kohdallani suopea, on minun kalenterissani torstai ja perjantai vapaa. Jipii! Mies mukaan ja pitkää viikonloppua viettämään isolle kirkolle. Helsingissä käytiin Tavastialla Freemania ja Uutta Fantasiaa katsomassa, (oli täydellisen viihdyttävä keikka), tutustumassa Designmuseoon ja pyörimässä second hand shopeissa ja lankaliikkeissä. Designmuseossa oli Pekka Harnin ja Yuka Takahashin näyttely, ja siellä olevat huonekalut saivat minut kyllä toivomaan lihavampaa pankkitiliä. Toisaalta, en ole huomannut kalusteiden olevan missään myynnissä, joten voihan olla ettei niihin tarvitse upottaa montaa tonnia… Heh. Olen täysin ihastunut Harnin todella yksinkertaisiin, käyttökelpoisiin ja kauniisiin kalusteisiin. Niistä tästä eteenpäin haaveilen.
Haaveilusta puheenollen. Olen viime kevään Amsterdamin matkasta asti himoinnut siellä jonkun kodissa näkemääni lamppua. Koko kesän siitä unelmoin ja sitten löysinkin kyseisen valaisimen Designverkkokaupasta. Totesimme sen olevan täydellinen meidän kotiimme, siis heti kun meillä on sen kokoinen koti minne se mahtuu. Nyt perjantaina Helsinki SecondHand liikkeessä pyöriessämme, löysimme hyvinkin samannäköisen valaisimen ja halvemmalla. Kovasti kuitenkin ihmettelimme hintalapussa ollutta nimeä, joka ei täsmännyt aikaisemmin löytämäämme tuotteeseen. Jonkun aikaa pähkäiltyämme saimme selville, että kyseessä olikin alkuperäinen Holger Strøm:n IQ-light, josta meidän kiinnostuksemme herättänyt Col-valaisin oli saanut inspiraationsa. Huikeana antikliimaksina, emme ostaneet lamppua, vaan totesimme Col-valaisimen paremmaksi. Sieltä kumminkin löytyy kyseinen IQ-light, jos kiinnostus heräsi.
En kuitenkaan jäänyt täysin tyhjin käsin, sillä ostin itselleni yhdet pyöröpuikon päät ja parit vaijerit kaveriksi. Tapion lankakaupasta tilasin langat, Ja kohta on yksi villapaita valmistumassa.

Viikonloppu sujui Porvoossa haravoiden, lapioiden ja kitkien, lepakoiden, sammakoiden ja etanoiden seassa. Välillä käytiin kuraisissa talkoovaatteissa kahvilla Haikon kartanossa. Mukava oli kontrasti Edelfeltin taulujen ja meidän välillä.

-annasaskia

Ps. Säärystimet on melkein valmiit. Ohjetta väsäillessä

Voi Strömsö… Miksi minut hylkäsit?

Avainsanat

Anu Harkki, Arne & Carlos, Koto, Strömsö, Strömsön talkoot

Koko pitkän kesän odotin kärsivällisesti, että elämäni sulostuttaja, Strömsö, palaisi sunnuntai-iltapäiviini. Ja niin se palasi. Tässä uudessa kaudessa ehdottomasti parasta on Johanna, joka on palauttanut ohjelmaan oikean tekemisen meiningin. Mitä oudompaa puuhaa, sen parempi. Mielestäni ohjelmassa lipsutaan nykyään liian usein pelkän taiteilun puolelle, ja kaytännön vinkit jäävät silloin vähemmälle. Ei sillä, että taiteilussa mitään väärää olisi, mutta luova puuhailu on kovin yksilökohtaista ja inspiraatioita voi kaivaa ihan mistä vaan. Ennemmän kiinnostavat materiaalit, niiden käyttö ja vanhat, ehkä jo unohtuneet, tekniikat sekä uudet tekniikat. Näitä esitellessään Strömsö on parhaimmillaan. Ja se ruokaosio on aina hyvä!!

Mutta mitä mitä.. Nyt Strömsö väistyy kahdeksasksi viikoksi Strömsön talkoot ohjelman tieltä. En halua arvostella ohjelmaa, mitä en ole nähnyt, mutta koen etukäteen kyllä tuskaa siitä, ettei ohjelma luultavasti tarjoa minulle juurikaan mitään. Miksei ohjelmat voineet pyöriä samanaikaisesti omilla ohjelmapaikoillaan?

Olen katkera.

Pohjatonta tuskaa ja suruani on lievittämässä Anu Harkin uusi ohjelma Koto, mikä ainakin ensimmäisen jakson perusteella oli ihan kelvollinen. Tuttu se ei kylläkään ole, ja aivan varmasti vertaan sitä pitkään Strömsö:n. Mutta jos oikein hyvin käy, niin Koto voittaa minut puolelleen, ja sitten joulun odotus ei ole, ainakaan minulle, liian ankeaa. Ainakin lohdutukseksi käyn lainaamassa kirjastosta Arnen ja Carloksen Joulupallot ja ehkä myös Strömsön kirjan.

Masentunut ja katkera Kerrostalo yksiön asuja päättää tähän

PS. Artikkeli sisältää liioittelua

Tipuja ja joulupalloja

Avainsanat

Arne & Carlos, Kirja, neulonta, ostokset

Täällä ollaan sairasteltu. Täydellinen väsymys heitti sängynpohjalle, eikä energiaa ole riittänyt oikein mihinkään ylimääräiseen. Siitä huolimatta on täällä kuitenkin jotain saatu myös aikaan. Punainen pitsihihatin valmistui,  joutui purkuosastolle, valmistui uudestaan, kaipasi muokkausta ja on nyt päättelemättömänä odottamasta lopullista tuomiotaan.

Pitsihihatin by Jen A. Crochet

Hihattimen viimeistely, eli hihojen ja reunojen teko ontui kovasti. Eniten häiritsi se tosi asia etten oikein tiennyt minkä kokoinen hihattimesta tulee. Sovittaminen ei onnistunut kuin vasta kappaleen ollessa valmis. Kolmannella kerralla reunan mitoitus onnistui. Tulin tästä niin kärttyisäksi, etten viimeistellyt hihatinta loppuun vaan se lojuu tuolla keskeneräisten seassa ja odottaa leppymistäni. Tahtoisin virkata ison liljan tai muun kukan hihattimen liepeeseen kiinni, mutta en toistaiseksi osaa. Täytyy perehtyä aiheeseen lähemmin lähi viikkojen aikana. Kokonaisuudessaan hihatin oli kuitenkin ilo neuloa. Niin kuin aikaisemmin hehkutin, niin pitsikuvion tekeminen oli riemastuttavaa ja tuohon reunaan opin ihan uuden päättelytavan. Sitä oli mukava neuloa ja lopputulos oli todella joustava.

Säärystin rintamalta kuuluu supinaa. Olisiko sieltä tulossa jotain aivan mahtavaa? Ei ehkä, mutta jotain kumminkin. Pikkulinnut viserteli että jotain tipuja sielläpäin nähty juoksentelemassa.

Mitä kummaa sieltä valmistuu?

Eiliseltä aleshoppailureissulta tarttui käteen vihdoin Paula Hammerskogin, Eva Wincentin ja Rikard Westmanin Neulo ja nauti. Voisinkohan aloittaa projektin mihin kokeilen kaikki neuvot ja niksit kirjasta? Pitää laittaa ajatushattuun muhimaan Sormet syyhyävät päästä tarttumaan muutamaan ohjeeseen.

Kirjakaupassa jo useampaan otteeseen minua on viihdyttänyt kirja joulupalloista. Kirjan ovat tehneet miehet nimiltään Arne ja Carlos. Norjalais-ruotsalainen suunnittelija pariskunta. Mitä tässä nyt voi sanoa. Pidän Arnesta ja Carloksesta. Heti ensimmäisen kerran kun näin kirjan kannen, aloin pitää näistä tyypeistä, tietämättä herroista mitään sen enempää. Tämmöistä kirjan kantta ei saa aikaiseksi kukaan muu kuin äärimmäisen sympaattinen ja mukava tyyppi.

Joulupallot by Arne ja Carlos

Tämä kirja on pakko saada! Harmi vain, että jos sen pyytää joululahjaksi, on joulupallojen aika jo tavallaan ohi kun kirjan saa. Suosittelen tutstumaan herroihin. Tekevät nimittäin upeita pohjoismaisia neuleita, säilyttämällä vanhaa perinnettä ja tuomalla niihin jotain modernia ja uutta mukaan.

Tämän verran tänään. Toivottavasti jo seuraava postaus paljastaa enemmän säärtä khihih.

-AnnaSaskia

Tässä Artikkelissa luettiin:

Arne ja Carlos: Joulupallot

Paula Hammerskog, Eva Wincent, Rikard Westman: Neulo ja nauti

Artikkelin aikana kuunneltiin:

The Black Keys: Brother

Luomisen tuskaa?

Avainsanat

hihatin, Kay Whitt, Käsityö, Käsityöt, Kirja, Kyllikki Mitronen, Liia Vilkkumaa, neulonta, Novita, tennessee

 

Koko tähänastista elämääni, tekoja ja valintoja siinä, on ohjannut vakaa käsitys siitä, etten ole kovinkaan luova ihminen. Olen aina ollut hyvä toteuttamaan annettuja ohjeita ja matkimaan muiden tekemisiä, mutten koskaan ole onnistunut oikein luomaan mitään omaa tai omalaatuista. Nyt on kuitenkin tullut hetki tarttua totuutta torvesta ja myöntää, että olenkin saattanut olla väärässä.

Tämä vuosi neulomisen parissa on ennenkaikkea osoittanut sen tosiseikan, että olen luova ja täysin peloton kohdatessa uusia haasteita luovuuden saralla. En ole aiemmin ehtinyt huomata ja tarkastella asiaa, sillä käsillä tekeminen on vain ollut niin hauskaa, etten ole huomannut sen tuomia hyötyjä. Neulominen on ehdottomasti nostanut itseluottamustani luovuuden osalta, ja on nyt kuin itsestään ratkonut esteitä tieltäni, joita olen sinne itse asettanut. Enkä tarkoita pelkästään neulomista, vaan uutta nostetta ja ideaa on saanut opiskeluni ja muu harrasteluni ja puuhasteluni. Joten Neulominen todella Rocks!

Jos luovuus on hukassa niin klikkaa TÄSTÄ!

Kirjakauppa-alet taas houkuttelisi luokseen. Kävin hiukan väijymässä mitä siellä olisi tarjolla. Olen ostanut oikeastaan kaikki neulekirjani aleista tai kirpputoreilta. Tällä hetkellä alehyllystä huuteli tämän näköinen kirja.

Neulo ja nauti, Paula Hammerskog ja Eva Wincent

Tarvitsisin kipeästi kattavaa kirjaa neulepinnoista ja muusta perustiedosta. No en ehkä oikeasti kipeästi tarvitse, mutta haluaisin. Nykyään kaikki löytyy kyllä world wide webin ihmeellisestä maailmasta, mutta kun tykkään ennemmin lukea kirjoja kuin tietokoneen näyttöä. Tietokoneen näytöllä kaiki tuntuu samantekevältä, mutta kirjaan painettu sana on painava.

Lainassa kirjastosta. Alimpana: Kay Whitt, Onnellisen ompelijan opas. Välissä: Kyllikki Mitronen ja Liia Vilkkumaa, Sukkasillaan. Päällimmäisenä: Melanie Falick, Weekend Knitting.

Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan Sukkasillaan kirja on myös omalla ostolistalla. Leppoisasti kirjoitettu kirja sukkien tekemisestä ja tekemisen historiasta. Kirjaa selaillessa sukkainspiraatio iskee melkein väistämättä. Melanie Falick:n Weekend knitting taasen, kauniista ulkoasustaan huolimatta, ei saa tarttumaan puikkoihin. Kirjassa on tyydytty kohtalaisen tylsiin ratkaisuihin. Ainoastaan yksi villapaita hetkautti hieman ja sen vuoksi kirja nyt lainassa onkin.

Kay Whitt:n Onnellisen ompelijan opas on ihana. Haaveilen täyspäiväisesti ompelevani omat vaatteeni, mutta epäilen etteivät taitoni riitä. Olenkin tämän vuoksi taipuvainen keksimään tekosyitä siihen etten voi aloittaa ompelemista.

Hihatin alkutekijöissä

Pääsin ylitse orastavasta sukkaongelmastani, ja nyt siitä hankalasta sukkalangasta on muotoutumassa säärystimet. Suunnitelma on alkanut elää päässäni omaa elämäänsä ja siksi on hetken aikaa paitsiossa, jotta ehtii tarpeeksi kypsyä, ennen kuin alan sitä työstämään. Säärystimiä pohtiessani, muistin että jossain lankavaraston kätköissä minulla on kerä punaista Novita Tennessee lankaa. Ravelryn haulla löysin myös hihattimen ohjeen, johon tuollainen määrä lankaa pitäisi riittää. En ihan tarkkaan muista kuinka paljon lankaa olen johonkin tuhlannut, mutta jos loppua kohden alkaa näyttää huolestuttavalta, on B ja C suunnitelmat jo valmiina.

Olen vain yhden ainoan kerran tehnyt aiemmin pitsineuletta, ja voi veljet, se oli hauskaa. Tämän ohjeen kanssa kuitenkin alussa kangertelin pahasti. Ensin sain kolme kerrosta neulottua ja sitten piti purkaa kaksi jne. Tätä jatkui muutaman aloitusyrityksen verran ja sitten yht’äkkiä pääsi jutun juuresta kiinni. On ihanaa kun kuvio alkaa muotutua käsissä, ja tunnen vapauttavaa riemua kun en enää tunne tarvetta vilkuilla ohjetta. Bussimatkatkin tuntuu taas lyhyiltä kun on haastavaa puuhaa käsillä.

Luovalla asenteella kohti uusia seikkailuja!

-AnnaSaskia

Artikkelin langat valmisti: Novita

Kirjat kirjoitti: Paula Hammerskog ja Eva Wincent, Kyllikki Mitronen ja Liia Vilkkumaa, Kay Whitt sekä Melanie Falick

Musiikista taustalla huolehti: Ane Brun, Regina ja Nicole Atkins

Suloinen sunnuntai

Avainsanat

Lise-Lotte Lystrup, neule, Novita, Tempo

Sunnuntai on viikon paras päivä. Kauniin ilman lisäksi parasta tänään oli kauan himoitsemani punainen sadetakki, jonka sain vihdoin omakseni. Parhaaksi viikonpäiväksi sunnuntain tekee kuitenkin televisio. Kaikki ihanat ohjelmat tulee sunnuntaisin. Hercule Poirot, Iiro irti ja Strömsö. Yleensä sunnuntaisin on myös aikaa katsella Yle Areenasta dokumentteja ja muita ohjelmia, mitkä on kiireiden takia jäänyt viikolla katsomatta.

Perjantaina sain odotetusti Ruutuneuleisen urheilupuseroni valmiiksi. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Hihan istutus ei jostain syystä istunut kovin hyvin (voiko näin nyt sanoa) ja ohjeen mukainen kauluksen korkeus oli mieleeni liian matala. Jatkoin siis kaulusta hieman pidemmälle, mikä aiheutti sen että aikaisemmin häirinnyt hihan istutus hävisi silmistäni saman tien. Mielestäni pusero on nyt täydellinen. Lauantaina Paita oli ensimmäistä kertaa ylläni ja se oli moitteeton. Lämmitti ihanasti ja näytti hyvältä.

Tehty projekti jättää aina jälkeensä tyhjän aukon, varsinkin jos ei ole tehnyt suunnitelmaa tulevalle. Yritin paikata tyhjyyden tunnetta penkomalla lankavarastoani ja keksimällä jotain tekemistä. Joskus talvella nappasin äidiltäni, häneltä kesken jääneet sukat ja niihin suunnitellut langat, ja nyt ne pyörivät nurkissa odotellen että niistä joku jotain tekisi. Toinen langoista on erittäin karhea tummanharmaa sukkalanka. Yritin siitä aloittaa verkkosukat, joiden ohje oli Interweave Knits Fall 2011 -numerossa, mutta minulla ei ollutkaan tarpeeksi pieniä sukkapuikkoja. Muutaman tunnin ajan yritin muokata ja kokeilla ohjetta eri konstein, mutta ei siitä aamupäissään tullut oikein mitään. Asiasta tuskastuneena koitin tehdä langasta ihan tavallisia saapassukkia, enkä onnistunut siinä sen paremmin. Saa nyt siis jäädä sukanteko myöhemmälle ja kirkkaammalle hetkelle

Omenahässäkkä, josta mainitsin aikaisemmin, ei onnistunut sekään odotetusti. Jotain ohjeesta jäi selkeästikin ymmärtämättä. Kuitenkin kuivatut omenakuutiot, joita minulla on nyt purkillinen, ovat herkullisia ja parhaita jogurtin seassa. Pitää palailla asiaan jos saan järkeä ohjeeseen.

Iloista alkavaa viikkoa!

-AnnaSaskia

Tätä kirjoittaessa päässä soi

Välituntiajatuksia

Avainsanat

Kassi, Vallila

Totinen torstai. Ei vaan, viikonloppu se jo kolkuttelee ovella Aamulla varpaat kastui, kun en yrityksistä huolimatta ole onnistunut hankkimaan vedenpitäviä kenkiä. Joka kerta kun kylmien jalkojen kanssa kuluttaa tunteja koulussa, niin kyllä hiukan kaivertaa. Muutenkin täällä joutuu villatakki niskassa istumaan vaikka ulkona olisikin +20C.

Pari vuotta sitten kun palasin koulun penkille, niin ystäväni toi minulle tuliaisen Kiinasta, joka edelleenkin lämmittää mieltäni, joka päivä. Muistaako kukaan niitä muovisia laatikkopenaaleja ala-asteelta, jotka 90- luvun kuluessa hävisivät maailmankartalta? Noh, minulla on semmoinen. Transformers teemalla tietenkin. Siinä on molemmilla puolilla tilat kynille, ja toisella puolella pienempi tila pyyhekumille tai salaisuuksille. Ehdoton must on nappula, joka avaa terottimen kannen. Pikkuluukusta, ikävä kyllä, kovan käytön seurauksena, irtosi kansi, mutta pikkujuttuja.

Viime viikolla löysin jämäkangaslaarista hyvän kokoisia Vallilan verhokankaita. Minulla olisi tarkoitus ommella niistä jotain kivaa, kasseja ilmeisesti. Ongelmana on aina ompelukoneen puute. Äidin koneelle meneminen on aina projekti itsessään ja vie yleensä koko päivän, vaikka asuvatkin kilometrin päässä. Kuitenkin yksi päivä innostuin ja kävin tekemässä kassin.

Siitä tulikin ihan nätti. Ajattelin käyttää sitä kirjastokassina. Mutta ehkä siihen pitää tehdä kovikepohja vielä. Koko on semmoinen, että sinne tarvittaessa mahtuu myös LP- levyjä. (Oikeasti en suunnitellut sitä niin, vaan koon määräsi tuo perhonen) Nyt kassi toimittaa käsityökassin virkaa. Minulla on toinen kangas odottamassa, että siitä semmoinen valmistuisi, mutta ensin täytyy vähän suunnitella.

“Käsityökassistani” löytyi tämmöinen:

Viimeinen osio villapaidasta, mikä tarkoittaa sitä, että paita on ylläni lauantaina, kun lähden raveihin. Ensimmäistä kertaa elämässä

Iloista viikonlopun odotusta!

-AnnaSaskia

Taustalla soi:
Opettajan pojotus ja luokkakavereiden mölinä

Applea ja omenaa… taas

Avainsanat

Interweave knits, neulonta, omena, sovellukset, villapaita

Sweet 50′s postauksessa aloittamani villapaita etenee vauhdikkaasti. Hihat puuttuu ja nehän nyt on kovin nopeat tehdä ( I hope so!) Huomasin tänään, että kun jokin tekemäni kappale lähestyy loppuaan, niin alan innoissani kiirehtiä ja hutiloida ihan urakalla ja sitten puretaan pari riviä ja neulotaan uudestaan, enkä pääsekään supernopeaan lopputulokseen No, yleensä tässä vaiheessa on energiaa yrittää uudestaan ja uudestaan, vaikkakin useimmiten muutaman voimasanan saattelemana.

Siinä se valmistuu.

Tuo ruutukuvio on aivan ihana ja pehmeä jalan alla. Kyllä, kokeiltu on. Tekisin tuosta maton kyllä heti jos jaksaisin.

Eilen illalla, vielä viimeisillä voimillani, latasin iPhoneeni tämän wordpressin sovelluksen ja olen ollut aivan ihastuksissani koko päivän. Eilinen kuva on lähetetty suoraan puhelimesta. Voi veljet miten näppärää! Yleensä vaikeimmaksi tehtäväksi minulle osoittautuu kuvien siirtäminen puhelimesta/kamerasta tietokoneelle ja sieltä eteenpäin. Osaan, mutta olen liian laiska tekemään sitä. Nyt saan kuvia levitykseen ihan milloin haluan, niin ja tietenkin myös tekstiä. Ei pitäisi olla enää liian hankalaa, eihän?

Pidän muutenkin iPhonestani aika lailla sillä minulla on siinä knittingdaily sovellus, mistä voin lukea Interweave Knits väen blogit. Ja voin käydä milloin vain lukemassa myös iki-ihanaa Purlbee -blogia. Ravelry on myös aina käsillä ja paljon muuta käsityö kivaa.

namnam

Funitista voittamani omenat ovat odotelleet viikonlopun yli kohtaloaan. Nyt osa niistä on uunissa kuivumassa. Veljeni vaimo oli “sulattanut” omenia uunissa ja niistä oli siellä tullut läpikuultava punaruskea kalvo. Oli oikein maittavaa ja jännän tuntuista tavaraa. Jos ymmärsin ohjeen aivan oikein, mitä hiukan epäilen, niin pitäisi minullakin olla “omenapaperia” huomenna mussuteltavissa. Ei se mitään aivotiedettä taida olla, mutta mielestäni ohje ei voi koskaan olla liian tarkka.

On kyllä herkullisia omenia. Viikonloppuna kävimme Kaisaniemessä kasvitieteellisessä puutarhassa ihastelemassa (ja vähän maistelemassa) omenia ja kaikkia kauniita syyskukkia ja siellä taisin maistaa samaa lajiketta, oli joku kaneli tai jotain sinnepäin. Ihana paikka, kaisaniemen puutarha! Ehdottomasti yksi lempipaikoistani tällä pallolla.

Vaikka nyt päässäni kaivertaa ajatus että jotain piti vielä mainita, niin en jaksa sitä nyt millään muistaa, ja nukkumassakin pitäisi olla jo, että jaksaa sitten huomenna bussissa neuloa niitä hihoja oikein urakalla. Hyvällä tatsilla saan paidan päälle viikonlopuksi, ja siksi toivonkin mukavan syksyisen kirpsakoita päiviä minulle tänne.

omenaisia terveisiä

-AnnaSaskia

Musiikkina soi:

Nicolai Dunger: Ballad of this land

Tehtävien jono kasvaa…

Avainsanat

Interweave knits

Tällainen tarttui mukaan Helsingin reissulta.

Pakottava tarve tehdä täältä tämä Dahlia Gardigan jossain vaiheessa. Ja nämä verkkosukat on myös kovin valloittavat! Huh! Ehkä ensi vuosikymmenellä ehtii.